Esikoisromaani

Helena Miettinen, Savon Sanomat 2001

Lambada soi takavuosina iskelmänä. Sana tarkoittaa myös ruusulajiketta, oranssinpunaisena hehkuvaa kukkaa. Kuopiolaisen Tarja Leinosen pienoisromaanissa mainitaan molemmat merkitykset.

Kirjan alussa raahataan painavaa laatikkoa. In medias res -aloitus on tehokas. Laatikon arvoitus ratkeaa pian ja sen myötä avautuu Lambadan juonen alkuasetelma. 

Tanjan tarina on kiinnisidotun tarina. Näitä tarinoita on paljon niin kirjallisuudessa kuin todellisuudessa.  Seksuaalisuudesta kasvaa hyvin kuvattu vastinpari Tanjan tukahdutetulle elämälle. Eroottisuuteen ikäänsä nähden viiveellä heräävän naisen tuntoja Leinonen kuvaa rohkeasti ja kauniisti.

Tarinan jännite rakentuu pitkälle sen varaan, miten Tanja ratkaisee tilanteensa. Jäävätkö ruusuhuoneiden Lambadat merkitsemään taaksejätettyä ahdinkoa vai voiko ihminen muuttua itse, kasvaa kohtaamaan vaikeat asiat pakenematta. Pois lähteminen ei ole aina ainoa ratkaisu. Kesäiset päivät ja yöt Kuopiossa ovat ratkaisun aikaa.

Voidakseen löytää paikkansa maailmassa Tanjan on ensin löydettävä itsensä. Tätä etsimistä ja löytämistä Leinonen kuvaa seksuaalisuuden kautta. Tanjan tielle sattuu hyviä miehiä, mutta kuin tienviitoiksi. Tulevaisuus jää koettavaksi myöhemmin.

Lambada on ikään kuin preludi elämään, joka oli jo vaarassa jäädä alkamatta. Siinä se on yleissävyltään rohkea ja rohkaiseva kirja; tyylillisesti hallittu teos.