Arvosteluja
Tarja Leinosen Tuohitähtipuu kuvaa perheen arkea iloineen ja vastoinkäymisineen sodanjälkeisessä maalaiskylässä. Tunnelmallisen kerronnan sekaan sujautetut murre-ja perinnesanat ilmentävät hyvin teoksen maisemaa ja ajankuvaa. Kaunis ja koskettava sukellus menneisyyteen!
Tiiliskivi-raati vuonna 2021
Romaanissa eletään sotien jälkeistä aikaa. Rauhan solmimisesta on pari vuotta, jälleenrakennus on kesken ja tavarat kortilla. Uudet tuulet ovat kuitenkin alkaneet jo puhaltaa.
Vauraimmissa taloissa ei enää kuljeta hevospelillä, sähköjä vedetään ja puhelimia hankitaan. Mukavuuksien ulottumattomissa savisten peltojen laidalla kituuttaa Anna, sotaleski ja kahden lapsen äiti.
Haasteita on paljon, eikä edes ruoan riittäminen ole itsestään selvää. Lonttokylkisistä lehmistä ei keväisin juuri maitoa heru ja halla on pelätty vieras. Keskimmäisen lapsensakin Anna on köyhyyttään joutunut antamaan kasvatiksi sukulaistaloon.
Tuohitähtipuu on oudon rauhoittavaa luettavaa, vaikka varsinkin päähenkilö Anna kokee kovia ja raataa raskaissa töissä.
Ehkä osa leppoisasta tunnelmasta syntyy siitä, ettei tarinassa ole oikeastaan yhtään ilkeää ihmistä. Pieniä ristiriitoja ja yhteenottoja on tietysti aina, mutta periaatteessa kaikki puhaltavat yhteen hiileen.
Marjo Jääskä, Kaltio 2020
Mitä tapahtuu, kun aurinko aivastaa?
Parvekkeelle voi päätyä keltainen vyyhti, joka osoittautuu Auringon tytöksi, jolla on kullankeltaiset kiharat ja päivettynyt iho.
Näyttämöllinen ajattelu näkyy tekstissä toiminnallisuutena. Se ei ole haitta luettavaksi tarkoitetussa teoksessakaan, päinvastoin, onhan kirja suunnattu 9 - 10 vuotiaille tytöille ja pojille.
Teos vilkuttelee lastenkirjallisuudesta tutuille hahmoille, muun muassa Risto Räppääjä - tarinoista tutulle pakastaja-Elville. Herkkuja ja lasten mieliruokia syödään kuin Viisikko-kirjoissa.
Sinikka Viirret, Kainuun Sanomat 2012.
Tarja Leinosen Rakkaat pojat on kiintoisa lajityyppiarvoitus.
Takakannen mukaan kyse on rikosromaanista. Muutkin näkökulmat ovat mahdollisia, kuten unenomainen kauhufantasia tai pikimustan huumorin värjäämä perhedraama.
Romaanin päähenkilönelikossa on kahdeksankymppinen äiti ja kolme tanakasti keski-ikäistä poikaa. Harvakseltaan yhteyksiä pitävän perheen pojat onnistuvat tyrimään elämänsä yhtä aikaa kukin tahollaan. Äidin helmoihinhan sellaisessa tilanteessa kiidetään.
Siiri ja pojat ajautuvat ilman harkinta-aikaa tien päälle. Äitiä yritetään säästää poikien supermokilta, mutta onpa Siirinkin kontolla melkoinen teko menneisyydessä.
Perheen vauhtikiitoon Kajaanista Norjaan rinnastuu toinen matka. Juuri poliisin työstä eläkkeelle jäänyt Pesonen kulkee kohti pohjoista samaa reittiä.
Tarinalle vakavia taustasävyjä antavat alkoholismi, perheväkivalta ja hengellisyys hyvässä ja pahassa.
Kulmakysymykseksi piirtyy pahojen tekojen periytyminen ja luonnollistuminen uhriuden ja mallioppimisen kautta. Onko tappaminen tai itsemurha käypä ratkaisu vaikeassa tilanteessa?
Helena Miettinen, Savon Sanomat 2010
Tarina on tavallaan hyvin
yksinkertainen, mutta siinä on kuitenkin useita tasoja, jotka saavat
pohtimaan uskontoa, kuolemaa, perimää, rakkautta,
itsemäärämisoikeutta ja monia muitakin teemoja. Lukemista ei
malttanut lopettaa kesken: kerrassaan mainio opus.
Sari Aho, Ruumiinkulttuuri 2010