Nettihitti

Koti koivun alla (Karisto 2018) sai innostuneen vastaanoton yli 20 kirjabloggaajalta.
Koti koivun alla (Karisto 2018) sai innostuneen vastaanoton yli 20 kirjabloggaajalta.

Kirjavinkit/ "hikkaj" 

Arvostelussa Tarja Leinosen romaani Koti koivun alla lasta odottavasta teinityttö Seijasta, lestadiolaiskodista, isän jyrkkyydestä sekä sulhasen vetäytymisestä. 

Pidän kirjasta paljon. Sen maalaismaisesta tunnelmasta, jonka Seijan kapinointi rikkoo. Totta kai käy mielessä Hyry, jo pelkän uskonnon takia, kuin myös kotihenkisen maalaiselämän. 

Tarja Leinosen konstailemattoman kotoisan, lämminhenkisen tekstin parissa tuntuu kuin liki mummulaa saisi olla koko ajan, vaikka maailman murheet kuinka keikuttaisivat.


Kirjarikas elämäni

Vaikka kirja käsittelee monia kipeitä teemoja vahinkoraskaudesta ja saavuttamattoman miehen perään itkemisestä vaikeaan isäsuhteeseen ja ankaraan uskonyhteisöön, Leinonen kirjoittaa niin kauniisti ja lämmöllä, että aivan rakastuin tähän tarinaan.

 Vastapainona kaikelle tuolle murheelliselle on Kainuun kesä, leppoisa ja luonnonläheinen maalaiselämä sekä perheen äidin ja lasten hyvät keskinäiset välit. Kirjassa leivotaan yhdessä, saunotaan, uidaan, paistetaan lettuja ja - katsotaan isän tietämättä Seijan vaunuun salakuljetettua televisiota.


Kaikki tarinat alkavat jostain. Kirjailija tyttärineen edesmenneen kummitädin kanssa.
Kaikki tarinat alkavat jostain. Kirjailija tyttärineen edesmenneen kummitädin kanssa.

Kirjanmerkkinä lentolippu

Arjen ja lestadiolaisuuden lisäksi läsnä on koko ajan Seijan raskaus. Millainen äiti Seijasta tulee ja millaiseen maailmaan lapsi syntyy? Onko isä mukana kuvioissa? 

Koti koivun alla on hieno kirja, joka pääsi yllättämään. En odottanut mitään, mutta sainkin hyvin kirjoitetun, kieleltään kauniin tarinan, jota oli ilo lukea. 

Lisää kiinnostavuusarvoa kirjaan tuo se, että se on osittain omaelämäkerrallinen. Tarja Leinonen on kotoisin lestadiolaisperheestä Kainuusta, hänellä on viisi sisarusta, hän luopui uskosta teini-ikäisenä ja tuli raskaaksi 17-vuotiaana.


Joukon taideblogi

Pidin Leinosen tyylistä kirjoittaa. Hän kuvaa verkalleen etenevää maalaiselämää lestadiolaiskodissa joltisellakin ymmärtämyksellä. Seijan ja Hannun tilannekin jää kirjassa jotenkin odottamaan jatko-osaa. Mitään äkillisiä ratkaisuja ei esitetä. Mutta tarkka kyläyhteisön ja kotipiirin kuvaus on todella maukasta usein kuitenkin surumielistä. 

" Lapsi vatsassa alkaa räpiköidä hätääntyneesti, ja Seija nousee kiitosta mutisten ja laskee melkein täyden lautasen tiskipöydälle ja kävelee puolijuoksua ulos. Seija istuu ison koivun alla narukeinussa ja ajattelee, että ei kyllä tumppaa, vaikka isä tulisikin pihalle ja näkisi omin silmin hulttiotyttärensä yhden salatun paheen." 

Tarja Leinonen on sotkamolainen kulttuurituottaja ja lupaava prosaisti, viihteellissävytteinenkin, mutta rehellinen.